Istuminen ja paikallaanolo

Istumisella ja paikallaanololla tarkoitetaan fyysisesti passiivisesti vietettyä hereilläoloaikaa. Kansainvälisesti puhutaan istuvasta tai liikkumattomasta elämäntavasta, joka on Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yksi suurimmista terveysriskeistä länsimaissa. Suomessa lapset tottuvat istuvaan elämäntapaan jo varhaisvuosista alkaen. Tietokoneen ja television viihdekäyttö eli ns. ruutuaika lisää suomalaislasten ja -nuorten paikallaanoloa kilpaillen usein fyysisesti aktiivisten toimintojen kanssa. Tässä luvussa kuvataan kansainvälisen mallin mukaan istumista ja paikallaanoloa ruutuajan tutkimustulosten kautta.

Arviointi perustuu seuraaviin tuloksiin:

Alle kouluikäiset:
vanhempien pitämän päiväkirjan mukaan 61 prosentille 3–6-vuotiaista kertyy ruutuaikaa korkeintaan kaksi tuntia päivässä [16,31]. Alle kouluikäisille kohdennettua ruutuajan suositusta ei ole olemassa.
Alakouluikäiset:
35 prosenttia 9-vuotiaista (pojista 32 %, tytöistä 37 %) ja 20 prosenttia 11-vuotiaista (pojista 17 %, tytöistä 23 %) arvioi pysyvänsä ruutuaikasuosituksessa (2 h/pv) ainakin viitenä päivänä viikossa [21].
Yläkouluikäiset:
Kyselytutkimuksissa 11 prosenttia 13-vuotiaista (pojista 8 %, tytöistä 14 %) ja 8 prosenttia 15-vuotiaista (pojista 9 %, tytöistä 7 %) arvioi pysyvänsä ruutuaikasuosituksessa vähintään viitenä päivänä viikossa [21]. Sosiaaliseen mediaan ja pelaamiseen kuluu aikaa alle kaksi tuntia arkipäivisin 15 prosentilla 8.–9.-luokkalaisista (pojista 16 %, tytöistä 14 %) [22].
Opiskelijat:
Sosiaaliseen mediaan ja pelaamiseen käyttää aikaa alle kaksi tuntia arkipäivisin 16 prosenttia lukiolaisista (pojista 15 %, tytöistä 16 %) ja 18 prosenttia ammattiin opiskelevista (pojista 18 %, tytöistä 17 %) [22].

 
Jaa sivu: