Vanhempien liikuntatottumukset kantavat lapsen liikunta-aktiivisuutta keski-ikään saakka

LIKES-tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto tiedottavat 17.8.2017

Sekä isän että äidin liikuntatottumuksilla on tärkeä merkitys liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Laajassa pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että vanhempien liikuntatottumukset näkyvät heidän lastensa liikunta-aktiivisuudessa jopa 46-vuotiaaksi saakka.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien vapaa-ajan liikunnan merkitystä heidän lastensa liikunta-aktiivisuuteen 30 vuoden pitkittäistutkimuksessa (1980–2011). Tulokset osoittavat, että yksilön liikunnallisen elämäntavan taustalta löytyy vahva yhteys hänen vanhempiensa liikuntatottumuksiin. Tuloksissa näkyy selvästi sekä äidin että isän liikuntatottumusten merkitys, joilla on yhteys sekä tyttöjen että poikien liikunnalliseen elämäntapaan pitkälle aikuisikään. Yhteys näkyy erityisen vahvana 24 ikävuoteen saakka mutta säilyy aina keski-ikään (46 v) asti. Tulokset ovat riippumattomia mm. lapsuuden perheen asuinalueesta, vanhempien sosioekonomisesta asemasta ja perhemuodosta.

– Tutkimuksen tulokset kannustavat vanhempia liikunnan pariin. Vanhempien vapaa-ajan liikunta luo perustaa lasten ja nuorten liikuntatottumusten muotoutumiselle sen lisäksi, että se edistää vanhempien omaa hyvinvointia, tutkija Kaisa Kaseva Helsingin yliopistosta sanoo.

– Tällä tutkimuksella ei vielä päästä vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä tekijät yksilön liikunnallisen elämäntavan ja hänen vanhempiensa vapaa-ajan liikunnan yhteyttä tarkalleen selittävät, Kaseva huomauttaa.
– Kyse voi olla esimerkin voimasta: liikunnallinen elämäntapa tuntuu yksilöstä luonnolliselta valinnalta, kun lapsuudenkodissakin vanhemmat ovat olleet liikunnallisesti aktiivisia. Myös perheiden yhdessä liikkuminen voi olla myöhemmän aktiivisuuden kannalta merkityksellistä. Kolmantena selittävänä tekijänä voi olla vanhempien tuki lapsensa liikuntaharrastuksille: kustanna, kuljeta, kannusta.

Istuvan elämäntavan tekijät elämänkulun eri vaiheissa

Nyt julkaistu tutkimus on osa fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuskokonaisuudessa hyödynnetään v. 1980 käynnistynyttä LASERI-pitkittäistutkimusta (Lapsuuden sepelvaltimotaudin riskitekijät).

Vanhempien liikuntaa on kysytty vuonna 1980. Noin 2 000 lapsen liikunta-aktiivisuutta on seurattu 9–18-vuotiaasta alkaen seitsemän kertaa. Viimeisimmässä seurannassa vuonna 2011 osallistujat olivat 34–49-vuotiaita.

Tämän tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa siitä, miten vahva ja pitkäaikainen vaikutus lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöllä on liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Vanhempien toiminta luo pohjan yksilön elämänpituiselle motivaatiolle ja sitoutumiselle liikkumiseen.

Tutkimusta on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö, Juho Vainion säätiö ja Urheiluopistosäätiö.

Lisätietoja

Alkuperäisjulkaisu: Kaseva K, Hintsa T, Lipsanen J, Pulkki-Råback L, Hintsanen M, Yang X, Hirvensalo M, Hutri-Kähönen N, Raitakari O, Keltikangas-Järvinen L & Tammelin T. (2017) Parental physical activity associates with offspring’s physical activity until middle age: A 30-year study. Journal of Physical Activity and Health 14, 520–531.

Tutkija Kaisa Kaseva, Helsingin yliopisto, psykologian oppiaine, kaisa.kaseva (at) helsinki.fi, p. 044 307 7737

Tammelin Tuija

Tutkimusjohtaja

Puhelin 020 762 9503
Sähköpostiosoite
Osoite LIKES-tutkimuskeskus, Rautpohjankatu 8, 40700 Jyväskylä
Asiantuntemus tutkimuksen johtaminen, fyysisen aktiivisuuden epidemiologia ja fysiologia, liikunta elämänkulussa, lasten ja nuorten liikunta

 

 
Jaa sivu: