Vammaiset nuoret ja liikunta

Vammaisten nuorten liikuntayhteisöt toimivat vammattomien aikuisten ehdoilla

Liikuntaharrastuksilla ja niissä muodostuvilla vertaissuhteilla voi olla suuri merkitys nuoren elämässä identiteettien ja ryhmä- tai alakulttuurien rakentajana. Vammaisten nuorten kohdalla liikunnan harrastaminen ei useinkaan ole minkäänlainen itsestäänselvyys, ja kaverisuhteita ylläpidetään pääosin aikuisten valvovan silmän alla. Tänään julkaistu kirja Vammaiset nuoret ja liikunta kokoaa yhteen kolmivuotisen tutkimushankkeen tulokset vammaisten nuorten mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa ja heidän asemastaan nuorten liikuntaharrastuksissa ja osana liikunnallisia nuorten yhteisöjä.

Vammaiset nuoret ja liikuntaLiikuntaharrastuksissa, kuten erityisryhmien jalkapallossa, näkövammaisten maalipallossa ja lumilautailussa muodostetaan ainutlaatuisia nuorisokulttuureita. Näihin liittyy liikuntakulttuurisia ja vammaiskulttuurisia elementtejä riippuen pelaajien muista statuksista, kuten asemasta kilpaurheilun kentällä, alakulttuurien jäsenyyksistä ja vammaisuuden merkityksestä urheilusuoritukselle ja identiteetille.

Vammaiset nuoret harrastavat liikuntaa tavoitteenaan hyvä kunto, omien liikunnallisten taitojen kehittyminen ja hauskanpito. Liikunnan harrastaminen on monille nuorille intohimoista toimintaa, ja huippu-urheilutasolla kilpaileminen tuottaa erityisiä mielekkyyden ja tarkoituksellisuuden kokemuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että keskinäinen kannustaminen oli liikunnallisissa vammaisten nuorten yhteisöissä voimakasta.

– Tutkimuksessamme monet nuoret kertoivat haluavansa harrastaa nykyistä vaativampia lajeja ja joukkuelajeja, mutta sopivia harrastusryhmiä ja palvelutarjontaa ei välttämättä löydy omalta asuinpaikkakunnalta, tutkija Susan Eriksson Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta kertoo.

Liikunnan harrastamisen esteiksi nostettiin omat koetut fyysiset rajoitteet, jotka saattavat vaikeuttaa mieleisen lajin harrastamista tai jopa estää sen aloittamisen. Avustajien, ohjaajien ja liikuntapaikkojen erityisliikuntaan liittyvän osaamisen puute voi hankaloittaa tai estää liikunnan harrastamisen.

Vertaissuhteita aikuisten valvovan silmän alla

– Vammaisilla nuorilla on hyvin vähän täysin omaehtoista ja aikuisvapaata liikunnan harrastamista, eikä liikunnan harrastaminen useinkaan ole heille minkäänlainen itsestäänselvyys, tutkija Päivi Armila Itä-Suomen yliopistosta kuvaa.
– Vammaisten nuorten kohdalla muiden ihmisten suhtautuminen ja toiminta on aivan erityisessä roolissa, koska nuoret tarvitsevat paljon tukea ja ovat riippuvaisia muista. Etenkin perheen merkitys nousee tutkimuksessa erittäin suureksi.

Perheiden aktiivisuudella on keskeinen osuus vammaisen nuoren pääsyssä liikunnan maailmaan. Myös ohjaajat, valmentajat, vammaispalveluammattilaiset ja avustajat vaikuttavat suunnaten ja kannustaen liikunnalliseen toimintaan tai päinvastoin, sitä rajaten ja ehkäisten. Joissain tapauksissa ohjaajat kuvasivat, että vammaisten nuorten pääsyä liikunnan pariin saatetaan jarrutella jo lapsuudesta lähtien.

– Liikunnalliset nuorisokulttuurit tarjoavat nuorille vertaissosiaalisuuden mahdollisuuksia sekä samassa paikassa harrastettaessa, harjoitusleireillä että verkkoyhteisöissä. Nuorille tärkeitä kaverisuhteita voi muodostua liikuntaharrastuksissa, mutta vanhempien ja valmentajien täytyy ymmärtää antaa niiden muodostumiselle tilaa, tutkija Anni Rannikko Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa.
– Vammaisten nuorten vertaissosiaalisuus näyttää toteutuvan etenkin tilanteissa, joihin nuoret on koottu toimimaan yhdessä. Nuorten keskinäisille kohtaamisille nuoria yhteen kokoavat leirit ovatkin hyvin tärkeitä. Mahdollisuudet spontaaniin, omatoimiseen ja vapaaseen tekemiseen ilman aikuisten läsnäoloa ovat rajalliset.

Lisätietoja

Kirjan tiedot: Susan Eriksson, Päivi Armila ja Anni Rannikko (toim.) 2018. Vammaiset nuoret ja liikunta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 346.

Kirjaa voi tilata postituskuluja vastaan osoitteesta tilaukset (at) likes.fi tai puh. 020 762 9500. Verkkojulkaisu on vapaasti ladattavissa LIKES-tutkimuskeskuksen julkaisuhakemistosta www.likes.fi/julkaisut.

Kirja on hankkeen ”Skeittaukseen ei tarvita jalkoja vaan kavereita – vammaisten nuorten asema liikunnallisissa nuorisokulttuureissa” (VALKKU) loppuraportti. Hanke rahoitettiin opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntatutkimukseen suuntaamista määrärahoista vuosina 2015–2018.

Kirjan toimittajat:

  • Susan Eriksson, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia, susan.eriksson (at) xamk.fi, p. 040 684 7702
  • Päivi Armila, Itä-Suomen yliopisto, paivi.armila (at) uef.fi, p. 050 362 8068
  • Anni Rannikko, Itä-Suomen yliopisto, anni.rannikko (at) uef.fi, p. 050 5628 471
 
Jaa sivu: