Suomalainen liikuntavalistus tarvitsee rohkeutta ja monipuolisuutta

Väitös, Turun yliopisto: Maria Rantala, 12.1.2019, Suomen historia

FM Maria Rantala tarkasteli Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan suomalaista liikuntavalistusta sekä suomalaisten kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumista ja toimintaa vuosien 1941–2010 välisenä aikana. Rantala tutki, millaisin visuaalisin ja tekstuaalisin keinoin suomalaisia on yritetty saada harrastamaan liikuntaa. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaisessa liikuntakampanjoinnissa on keskitytty pääasiassa kuntoon, terveyteen ja positiivisiin näkökulmiin.

Turun yliopiston ja LIKES-tutkimuskeskuksen tiedote 7.1.2019

Liikuntakampanjajulisteissa harrastetaan kestävyysliikuntaa luonnossa esimerkiksi hiihtäen, kävellen tai pyöräillen, iloisina ja aina hyvällä säällä. Liikkuja esitetään tavallisena ja sopusuhtaisena ihmisenä, joka reippailee yhdessä ystävien kanssa. Miehiä ja naisia esiintyy liikuntakampanjajulisteissa määrällisesti yhtä paljon, mutta liikuntarajoitteisia tai eri etnisten ryhmien edustajia näkyy kampanjamateriaaleissa vain harvoin. Joukkue-, palloilu-, taito- ja kamppailulajien näkyvyys on vaatimaton.

– Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen yhteiskunta on kaupungistunut. Liikuntakampanjajulisteiden kuvastossa tämä kehitys ei näy, vaan liikkujat on sijoitettu kaupunkiympäristöjen sijaan metsiin ja Lapin tuntureille. Kampanjoissa ei tarjota ratkaisuja arkiliikkumisen pulmiin eikä suomalaisia kannusteta liikkumaan sisätiloissa tai huonolla säällä, Maria Rantala kertoo.

Liikuntakampanjoita vaivannut varovaisuus ja yksipuolisuus

Rantalan tutkimus kohdistuu rajapintaan, jossa liikunnan edistäjät ovat pyrkineet kohtaamaan liikuntakulttuurin ulkopuolelle jääneitä ja jättäytyneitä. Aineiston analyysi osoittaa, että kampanjoiden varovaisuus on johtanut melko laimeaan ja yksipuoliseen asioiden esittämistapaan.

– Mainonnan kehitykseen ja myös muuhun terveysvalistukseen verrattuna suomalainen liikuntavalistus on ollut kesyä. Kriittisiä näkökulmia fyysistä passiivisuutta edistäviin asioihin, esimerkiksi autoiluun, ei ole juurikaan esitetty. Liikuntakampanjoinnissa olisi mahdollisuuksia monipuolisempiin ja nokkelampiin viesteihin, joissa vastaanottajan päättelykykyyn luotetaan enemmän, tutkija Rantala rohkaisee.

Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja ovat olleet terveys ja kunto.

– 1940–1960-luvuilla kampanjoissa vedottiin kohtalaisen usein kansalaisuuteen ja nationalismiin. 1970-luvulla työväen puhuttelu oli varsin yleistä, ja 1980-luvulla kohderyhmäksi valikoituivat aikaisempaa useammin naiset. 1990-luvulta lähtien kampanjamateriaaleissa alettiin puhutella entistä enemmän yksilöä. Uusimpia argumentteja kampanjoissa ovat ajan ja ympäristön säästäminen, Rantala kertoo.

Fyysisen passiivisuuden terveysriskejä kuvataan liikuntavalistusaineistossa vain harvoin, mikä on väittelijän mukaan poikkeuksellista muuhun terveysvalistusaineistoon verrattuna.

— Silloin kun passiivisuutta kuvataan, se esitetään onnellisuuden ja iloisuuden esteenä: liikkumattomat ihmiset ovat surullisia ja apaattisia. Oli erikoista, että 1970–1980-luvuilta olevissa julisteissa ei esiintynyt lainkaan ylipainoisia ihmisiä. Liikakilot piirrettiin tuolloin hylkeiden, karhujen ja norsujen vyötärölle. Ja toisin kuin esimerkiksi tupakoinnin vastaisessa kampanjoinnissa, liikuntavalistuksessa ei ole juurikaan tuotu esille seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen vetovoimaan liittyviä näkökulmia, Rantala kertoo.

Tutkimustuloksista eväitä liikunnan edistäjille

Rantala analysoi 710 liikuntakampanjajulistetta vuosilta 1941–2010 kuvatutkimuksen keinoin. Analyysi kohdentui tapoihin, joilla julisteissa esitettiin yhtäältä liikunta ja liikkujat sekä toisaalta fyysinen passiivisuus, vähän liikkuvat ja liikkumattomuuteen yhdistetyt asiat.

– Aineiston analyysi tekee näkyväksi sen, mitä olemme ajan myötä tottuneet pitämään itsestään selvänä ja tavanomaisena sekä toisaalta sen, mistä liikuntakampanjoissa on totuttu vaikenemaan. Toivon, että tutkimukseni tulokset antavat pohjaa nyt ajankohtaiselle keskustelulle, kun liikunnan edistäminen leviää uusille hallinnonaloille ja uusille toimijoille, Rantala toteaa.

 

FM Maria Rantala esittää väitöskirjansa Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 12.1.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub1-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku). Vastaväittäjänä toimii dosentti Erkki Vasara (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

FM Maria Rantala on syntynyt Alavudella vuonna 1980 ja kirjoitti ylioppilaaksi Hankasalmen suunnistuslukiosta vuonna 1999. Rantala suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2011. Väitöksen alana on Suomen historia. Rantala työskentelee tutkijana LIKES-tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä.

Tutkimusta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Juho Vainion Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja LIKES-tutkimuskeskus.

Rantala Maria

Viestinnän asiantuntija

Puhelin 020 762 9536
Sähköpostiosoite
Osoite LIKES-tutkimuskeskus, Rautpohjankatu 8, 40700 Jyväskylä
Asiantuntemus Suomen liikuntahistoria, liikuntavalistus ja -mainonta, visuaaliset aineistot ja kuvatutkimus, naisurheilijat ja media

Maria Rantala (2019) Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 351. Bibliotheca Sigillumiana 7. Väitöskirjaa voi ostaa kustantajan verkkokaupasta osoitteesta https://sigillum.fi/kauppa

Lataa väitöstiivistelmä

 
Jaa sivu: