Liikuntatottumukset rakentuvat läpi nuoruuden

Väitös pe 9.12.2016 klo 12, Seminaarinmäki, Liikunta, L303

LitL, KM Susanna Takalon väitöskirjan ”Mikä nuorta liikuttaa? Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Pasi Koski (Turun yliopisto) ja kustoksena dosentti Arja Sääkslahti (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Liikunta-aktiivisuus vaihtelee läpi nuoruuden ja kytkeytyy arjen valintoihin. Myös lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt – kuten perhe, kaverit, koulu ja harrastukset – vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen.

– Liikunnan asemaan nuoren arjessa vaikuttavat nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset valinnat nuorelle tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt, Susanna Takalo kuvaa.

– Paljon monipuolista liikuntaa lapsena harrastaneiden nuorten oli helpompi palata liikunnan pariin varhaisaikuisuudessa, vaikka välissä olisi ollutkin vähemmän aktiivinen kausi. Kaikki lapsuuden liikunta luo pohjan liikunnan löytymiselle uudestaan myöhemmin elämässä.

Lapsuudessa vähän liikkuvan aktiivisuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Suhde liikuntaan voi vähän liikkuvillakin olla myönteinen, ja siitä saatu ilo ja nautinto voi löytyä myöhemminkin, vaikka varhaisemmat kokemukset olisivat vähäisiä tai negatiivissävytteisiä.

Liikuntatottumusten rakentumista lapsesta nuoreksi aikuiseksi tarkasteltiin pitkittäistutkimuksella. Samat henkilöt osallistuivat tutkimukseen 11-vuotiaina ja 21-vuotiaina. Toiseen vaiheeseen osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän liikkuviksi arvioituja viisi. Heistä poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Toisen vaiheen aineistonkeruumenetelmiä olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus ja liikunta elämänkulussa -piirros. Haastatteluaineisto, jota tukiaineistot täydensivät, analysoitiin kerronnallista työtapaa käyttäen.

Nuoruudessa monia muutoskohtia

Elämänkulkutarinoissa kymmenen vuoden ajanjaksoon (11-vuotiaasta 21-vuotiaaksi) sisältyi useita muutoskohtia, joissa liikunta-aktiivisuus lisääntyi tai väheni. Yhdenkään nuoren aktiivisuus ei pysynyt tasaisena. Tutkimus tuo näkyville nuorten esiin nostamia asioita ja tapahtumia elämänkulun ajalta, jotka ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen ja vähenemiseen.

Liikunta-aktiivisuutta lisäsivät urheiluun panostaminen ja välimatkaliikunnan tietoinen valitseminen. Peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen aikuisuuden kynnyksellä ja työelämään siirtyminen osoittautuivat ajankohdiksi, jolloin nuorten liikunta-aktiivisuus lisääntyi. Lapsuuden aikainen urheiluseuraan tai muuhun organisoituun liikuntaan osallistuminen madalsi kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin. Lisäksi läpi lapsuuden perheen ja vanhempien kanssa koetut yhteiset liikuntahetket tukivat liikuntaan osallistumista varhaisaikuisuudessa. Kaverien merkitys vahvistui nuoruudessa ja oli erityisen merkittävä vähän liikkuvien elämänkulussa.

Liikunnan väheneminen liittyi tutkimuksen elämänkulkutarinoissa opiskeluun panostamisesta aiheutuvaan ajanpuutteeseen, urheilussa loukkaantumiseen, mopon hankintaan, lapsuudenkodista muuttoon heti peruskoulun jälkeen, urheilujoukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen.

Jotkut elämän muutoskohdista lisäsivät liikunta-aktiivisuutta joillakin nuorilla ja vähensivät sitä toisilla. Tällaisia muutoskohtia olivat muutto perheen kanssa, koululiikunta, asepalvelus, työelämä ja seurustelu.

Tottumuksiin voidaan vaikuttaa

Tutkimus osoitti, että liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.

– Elämänkulun näkökulmasta koulu tavoittaa lähes kaikki samanikäiset. Koulun ja oppilaitosten asemaa liikuntatottumusten rakentumisessa voitaisiinkin vahvistaa. Samaten liikunta-aktiivisuuteen kohdistuvat tukitoimet ovat tärkeitä nuoruuden lopussa ja varhaisaikuisuudessa.

– Liikunnan edistämisessä on syytä huomioida eri tavoin arjessaan liikkuvat lapset ja nuoret ja se, että he antavat liikunnalle erilaisia merkityksiä, Takalo korostaa.

Lisätietoja

Susanna Takalo, susanna.takalo (at) oulu.fi, p. 040 673 6777

Tiedottaja Vesa Holm, Jyväskylän yliopisto, tiedotus (at) jyu.fi, p. 050 361 0979

Viestintäpäällikkö Annaleena Aira, LIKES-tutkimuskeskus, annaleena.aira (at) likes.fi, p. 020 762 9527

Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja; 315, 229 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0357-2498; ISBN 978-951-790-404-9 (nid.), ISBN 978-951-790-405-6 (pdf). Väitöskirjaa saa LIKES-tutkimuskeskuksesta, puh. 020 762 9500, tilaukset (at) likes.fi. Luettavissa LIKES-tutkimuskeskuksen julkaisuhakemistossa.

Väittelijän tiedot

Susanna Takalo on kirjoittanut ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta vuonna 1991. Hän on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 1996 ja liikuntatieteiden lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004. Takalo on työskennellyt Oulunsalon kunnassa liikunnan lehtorina vuodesta 1997 vuoteen 2007, jonka jälkeen liikunnan didaktiikan lehtorina Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikössä. Väitöstutkimusta ovat tukeneet Juho Vainion säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Urheiluopistosäätiö.

 
Jaa sivu: